Perheen rooli lasten ja nuorten liikkumisessa
Perheellä, ja erityisesti vanhemmilla on tärkeä merkitys lasten ja nuorten liikkumiseen kannustamisessa. Lapsen liikkumista edistäviä, perheen välittämiä tukikeinoja on monia.
Perheen rooli on keskeinen lasten ja nuorten omaehtoisen ja ohjatun liikkumisen mahdollistajana ja tukijana. Varsinkin alakouluikäisillä lapsilla liikunta on yksi perheen yhteisistä toimintakentistä. Lapsuudenkodilla on myös huomattavaa vaikutusta siihen, mitä lapsi harrastaa. Se, että vanhempi harrastaa itse liikuntaa vaikuttaa merkittävästi lapsen liikunnan harrastamiseen. Lisäksi nuorten oman arvioin mukaan vanhempien positiivinen suhtautuminen harrastukseen on tärkeä harrastamista tukeva tekijä. Erityisen tärkeää on, että vanhemmat ja lapset liikkuvat yhdessä; tämän on todettu vaikuttavan voimakkaasti myöhempään liikkumisen harrastamiseen nuoren itsenäistyttyä.
Perhe voi tukea lasten ja nuorten liikunnan harrastamista kuljettamalla heitä harrastuksiin ja hankkimalla harrastusvälineitä. Haasteita voi ilmetä silloin, jos lapsi tai nuori ei voi osallistua samoihin harrastuksiin, kuin ystävänsä esimerkiksi perheen taloudellisesta tilanteesta johtuen. Tämä voi aiheuttaa nuorelle eriarvoisuuden tunnetta ja vaikuttaa hänen itsetuntoonsa ja ystävyyssuhteisiin. Toisaalta lapsen tai nuoren kotiväki voi painostaa liikaa harrastuksissa, joka voi aiheuttaa painetta tai stressiä. Tämä saattaa myös johtaa tilanteisiin, joissa lapsi tai nuori harrastaa vain, koska vanhempi niin haluaa, eikä tällöin koe itse enää innostusta harrastamista kohtaan.
Yksi esimerkiksi perheen merkityksestä on luontoliikunta, jota harrastetaan usein nimenomaan vanhempien kanssa tai heidän innoittamana. Perheen vaikutus korostuu myös muissa omatoimisissa liikuntamuodoissa, kuten kävelyssä tai pyöräilyssä. Yleensä mikäli perheessä harrastetaan arkiliikuntaa, kuten mennään kauppaan jalkaisin, voi se osaltaan vaikuttaa myös lapsen tai nuoren suhtautumiseen arkiliikuntaa kohtaan. Kun lapset ja vanhemmat liikkuvat yhdessä, edistää se heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan sekä kannustaa lasta tai nuorta myös itsenäiseen liikkumiseen. Yhteiset liikkumishetket tarjoavat myös mahdollisuuksia keskusteluun, joka vahvistaa osaltaan perheen sisäistä vuorovaikutusta ja läheisyyden kokemusta.
Tutkimustietoa vanhempien roolista lasten ja nuorten liikkumisen tukijana
Liikuntakulujen maksaminen sekä vanhempien antama sanallinen kannustus ovat yleisimmät tukikeinot 11–20-vuotiaiden lasten ja nuorten liikkumisen kannustamisessa. Tulokset perustuvat Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2024 (LIITU) -tutkimusraportin lukuun 5: Vanhemmat ja kaverit lasten ja nuorten liikkumisen tukena (Palomäki ym. 2025).
- Enemmistö (75 %) 11–20-vuotiaista lapsista ja nuorista koki saavansa vanhemmiltaan kannustusta liikuntaan tai urheiluun, sekä raportoi vanhempiensa maksavan liikuntakuluja usein tai hyvin usein.
- Äidit kannustivat sekä maksoivat liikuntakustannuksia isiä useammin, kun taas nuoret keskustelivat liikunnasta tai urheilusta useammin isien kanssa.
- Pojat kertoivat saavansa tukea liikkumiseensa keskimäärin enemmän kuin tytöt. Sekä pojat että tytöt saivat tukea äideiltään samassa määrin, kun taas tytöt raportoivat saavansa vähemmän tukea iseiltään poikiin verrattuna.
LIITU 2024 -tutkimuksessa myös havaittiin liikkumissuosituksen täyttäneiden lasten ja nuorten saavan keskimäärin enemmän liikunnallista tukea vanhemmiltaan verrattuna vähän liikkuviin nuoriin. Toisin sanoen, mitä useampana päivänä nuori arvioi liikkuneensa vähintään 60 minuuttia, sitä todennäköisemmin hänen vanhempansa kannustivat häntä liikkumaan.