Miten käytät lääkettäsi oikein?

Lääkkeiden käyttöön liittyy monenlaisia huomioitavia asioita. Selvitä ennen uuden lääkkeen käytön aloittamista vastaukset seuraaviin kysymyksiin: 

Sopiiko lääke minulle?

Ennen lääkkeen käytön aloittamista on syytä tarkastaa, että valittu lääke on oikea kyseessä olevaan käyttötarkoitukseen. Tämä on erityisen tärkeää itsehoitolääkkeitä käytettäessä. 

  • Onko lääke tarkoitettu kyseiseen vaivaan? 
  • Onko lääkkeen käytölle joku este, kuten lääkeaineallergia, muu lääkitys tai pitkäaikaissairaus? Varsinkin maksa- ja munuaissairaudet saattavat olla este joidenkin lääkkeiden käytölle. 

Jokaisen lääkkeen käyttöön liittyy erilaisia käytön esteitä. Lääke- tai apuaineelle voi olla allerginen, esimerkiksi penisilliiniallergikko ei voi käyttää penisilliiniä (esimerkiksi fenoksimetyylipenisilliini) eikä joitakin muita antibiootteja. Erilaiset pitkäaikaissairaudet voivat myös olla syynä siihen, ettei kaikkia lääkkeitä voi käyttää. Erityisesti maksa- ja munuaissairaudet on otettava huomioon useita lääkkeitä käytettäessä, koska lääkkeet erittyvät maksan tai munuaisten kautta. Jo käytössä olevat lääkkeet voivat joskus estää uuden lääkkeen käyttöön ottamisen, sillä jotkut lääkkeet eivät sovellu yhtä aikaa käytettäviksi. 

Raskaana olevat ja imettävät äidit ovat lääkkeiden käytön kannalta erityisryhmä. Pääsääntönä on, että raskauden ja imetyksen aikaiselle lääkitykselle tulee aina olla selkeä aihe. Äidin hoidon kannalta tärkeää lääkitystä ei pidä jättää käyttämättä raskauden aikana, sillä pitkäaikaisen lääkityksen keskeyttämisestä johtuva sairauden paheneminen voi olla riski äidin tai lapsen terveydelle. Myös lasten lääkitykseen liittyy erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon ennen lääkkeen käytön aloittamista. Lääkkeen käytön esteet löytyvät aina pakkausselosteesta. 

Kuinka paljon otan lääkettä? 

Lääkkeellä ei voida saavuttaa haluttua tehoa ilman riittävän suurta annosta. Toisaalta liian suuret annokset voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, jopa myrkytyksiä. Reseptilääkkeiden annokset ovat aina yksilöllisiä. Itsehoitolääkkeiden pakkauksista löytyvistä käyttöohjeista käy ilmi, kuinka paljon lääkettä voi käyttää kerrallaan ja maksimissaan vuorokaudessa. Lapsille on määritelty iän ja mahdollisesti myös painon mukaan tarkat annokset. 

  • Liian pienellä annoksella ei saavuteta haluttua tehoa. Liian suuri annos taas voi aiheuttaa haittavaikutuksia. 
  • Lääkäri määrää reseptilääkkeen käyttöohjeen yksilöllisesti. 
  • Apteekista ilman reseptiä saatavan itsehoitolääkkeen käyttöohje löytyy pakkauksesta. 
  • Lasten annos määräytyy iän ja mahdollisesti myös painon mukaan. 

Kerta-annos tarkoittaa yhdellä kerralla otettavaa lääkkeen määrää. Lääkettä otetaan lääkärin antaman ohjeen mukainen määrä tai itsehoitolääkkeen pakkaukseen merkitty kerta-annos. Joskus lääkkeen kerta-annos voi myös vaihdella. Esimerkiksi avaavaa astmalääkettä voidaan tarvittaessa ottaa yksi tai useampia annoksia oireiden mukaan – muistaen kuitenkin maksimiannos vuorokaudessa. Kerta-annos voi antibioottikuureissa olla ensimmäisenä päivänä kaksi tablettia ja jatkossa yksi tabletti kerran päivässä. 

Lääkkeenottokertojen määrä vaihtelee lääkkeittäin. Joidenkin lääkkeiden vaikutus kestää koko vuorokauden, jolloin yksi annos päivässä riittää. Toisten lääkkeiden kohdalla on olennaista, että lääkettä otetaan useita kertoja vuorokaudessa, jotta voidaan varmistaa lääkkeen vaikutuksen säilyminen koko vuorokauden ajan. Esimerkiksi joillakin antibiooteilla kerta-annoksia otetaan jopa 3–4 kertaa vuorokaudessa. Kerta-annos ja ottokertojen määrä yhdessä kertovat lääkkeen vuorokausiannoksen, eli sen, kuinka paljon lääkettä vuorokaudessa joko täytyy tai voi maksimissaan ottaa. 

Esimerkki 

1–2 tablettia 3–4 kertaa vuorokaudessa/päivässä. 

Tällainen ohje saattaa olla esimerkiksi kipulääkkeessä. Lääkettä voi aluksi kokeilla yhden tabletin kerta-annoksena. Jos kipu lievittyy, kerta-annos on riittävä. Ohjeen mukaan kerta-annosta on mahdollista nostaa myös kahteen tablettiin, mikäli oireet eivät lievity yhdellä tabletilla. Kerta-annos, eli yksi tai kaksi tablettia, otetaan kolme kertaa vuorokaudessa, jos kipu ei lievity. Tarvittaessa lääkettä voi ottaa myös neljä kertaa vuorokaudessa. Tässä tapauksessa suurin mahdollinen vuorokaudessa otettava tablettimäärä on 8 tablettia, ei kuitenkaan otettuna yhdellä kertaa. 

Millä tavoin otan lääkkeen? 

Lääkkeen ottotapa riippuu lääkemuodosta. Tabletit otetaan suun kautta, silmätipat tiputetaan silmiin ja peräpuikot laitetaan peräsuoleen. Lääkäri voi määrätä lääkettä myös alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poiketen. 

  • Yleensä lääke otetaan suun kautta, mutta on olemassa myös lääkkeitä, jotka annostellaan esimerkiksi silmään, korvaan tai iholle. 
  • Yksinkertaiseenkin tablettilääkitykseen voi liittyä huomioitavia seikkoja. On esimerkiksi tabletteja, joita ei saa puolittaa, murskata tai pureskella. 
  • Lääkkeen pakkausselosteesta kannattaa aina tarkistaa oikea käyttötapa. 

Yksinkertaiseen tablettilääkitykseenkin voi liittyä huomioitavia seikkoja. On monia tabletteja, joita ei saa puolittaa, pureskella tai murskata ja kapseleita, joita ei saa avata. Jos tabletti rikotaan, lääke hajoaa liian aikaisin ja se saattaa menettää tehonsa tai aiheuttaa haittavaikutuksia mahan limakalvolla. 

Yleensä kaikkien suun kautta otettavien lääkkeiden kanssa tulee juoda vettä. Tällä estetään lääkkeen tarttuminen ruokatorveen ja saadaan lääke kulkeutumaan nopeasti mahalaukkuun. Esimerkiksi eräillä antibiooteilla veden juominen ja lääkkeen ottaminen pystyasennossa on erityisen tärkeää, jotta tabletti ei tartu ruokatorveen. Ruokatorveen tarttuessaan lääke voi aiheuttaa ruokatorven limakalvolle syöpymiä. Sopiva vesimäärä on lasillinen vettä, mikä lääkitysohjeissa ilmaistaan usein sanoilla ”runsaan nesteen kera”. 

Jokaiseen lääkemuotoon liittyy omia sen käyttötapaan liittyviä asioita, esimerkiksi miten silmätippa tiputetaan, voidetta levitetään tai emätinpuikko asetetaan. 

Oman lääkkeen ottamiseen liittyvät asiat kannattaa aina tarkistaa pakkausselosteesta ennen lääkkeen käyttöä. Joskus lääke otetaan erityisen annostelijan avulla. Näin otettavia lääkkeitä ovat esimerkiksi hengitettävät astmalääkkeet tai ihon alle pistettävät insuliinit. Näissä tapauksissa lääkkeen ottamista harjoitellaan ensin lääkärin tai hoitajan kanssa. Myöhemmin lääkkeen ottamiseen liittyvistä asioista voi keskustella myös apteekissa. Esimerkiksi astmapotilaiden kannattaa tarkistuttaa keuhkoihin hengitettävien lääkkeiden ottotekniikka aika ajoin. Lue lisää Missä muodossa lääkkeitä annostellaan? -sivulta.

Mihin aikaan päivästä otan lääkkeen? 

Yleensä lääkkeen ottamisajankohdan voi itse valita niin, että se sopii parhaiten omaan elämään. Tällöin on hyvä yhdistää lääkkeen ottaminen omaan päivärytmiin, jolloin muistaminen helpottuu. Tarvittaessa otettavien lääkkeiden ottaminen ei ole sidottu mihinkään tiettyyn aikaan, vaan ne otetaan silloin, kun oireet sitä vaativat. 

  • Yleensä lääkkeen ottamisen ajankohdan voi valita itse. 
  • Lääkekuurit ja pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitetut lääkkeet pitää kuitenkin ottaa joka päivä samaan aikaan. 
  • Useita kertoja päivässä otettavasta lääkkeestä kannattaa tarkistaa, otetaanko lääke tasaisin väliajoin. Esimerkiksi yksi antibioottitabletti kolme kertaa päivässä tarkoittaa tabletin ottamista kahdeksan tunnin välein.
  • Tarvittaessa otettavat lääkkeet otetaan oireen haitatessa. Joskus lääke on syytä ottaa heti ensioireista, esimerkiksi migreenissä. 
  • Osa lääkkeistä otetaan tiettyyn aikaan päivästä. Esimerkiksi useat kolesterolilääkkeet otetaan iltaisin, koska elimistössä muodostuu eniten kolesterolia yöllä. 

Esimerkiksi kipulääkettä voidaan ottaa silloin, kun kipu yltyy, ja keuhkoputkia avaavaa astmalääkettä otetaan astmakohtauksessa. Päivittäistä ohjeen mukaista enimmäisannosta ei kuitenkaan tule ylittää. Joidenkin lääkeaineiden ottoaika on tarkkaan määritelty, esimerkiksi silloin, kun elimistön toimintaan liittyy aikaan sidottua vaihtelua. Lääkityksessä nämä rytmit otetaan huomioon siten, että lääkitys yhdistetään tukemaan elimistön toimintaa mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi kortisonitabletit otetaan aamuisin, jotta elimistön oma kortisonin tuotanto ei häiriintyisi. 

Jotkut lääkkeet kannattaa ottaa tiettyyn aikaan päivästä haittavaikutusten välttämisen takia. Esimerkiksi nesteenpoistolääkkeet eli diureetit (esimerkiksi hydroklooritiatsidi), jotka nimensä mukaisesti poistavat nestettä elimistöstä ja lisäävät virtsaamistarvetta, kannattaa ottaa aamulla, jotta vessassa käynnit eivät haittaisi yöunta. Väsyttävät lääkkeet on hyvä ottaa illalla, jolloin niiden väsyttävä vaikutus voi olla jopa hyväksi. 

Esimerkkejä 

1 tabletti 3 kertaa vuorokaudessa/päivässä. 

Jos kyseessä on antibiootti, lääke pyritään ottamaan tasaisesti 8 tunnin välein ympäri vuorokauden. Tällöin lääkkeenotto kannattaa ajoittaa siten, ettei tarvitse herätä yöllä ottamaan lääkettä, esimerkiksi klo 7 aamulla, klo 15 iltapäivällä ja klo 23 illalla. Mahdollisimman säännöllinen lääkkeen otto pitää lääkeainepitoisuuden tasaisena elimistössä lääkityksen ajan, millä varmistetaan se, etteivät bakteerit pääse uudestaan kasvamaan. 

1 tabletti kerran vuorokaudessa/päivässä. 

Jos kyseessä on kolesterolilääke, se otetaan illalla, koska elimistö tuottaa kolesterolia juuri yöaikaan. Jos kyseessä on esimerkiksi antibiootti tai e-pilleri, voi lääkkeen ottaa mihin aikaan päivästä itse haluaa. Tärkeintä on ottaa lääke joka päivä samaan aikaan. 

Otanko lääkkeen ruuan kanssa vai ilman? 

Ruokailu voi lisätä, vähentää tai olla vaikuttamatta lääkkeen imeytymiseen. Yleensä lääkkeet imeytyvät nopeammin tyhjään vatsaan otettuina. Suurimmalla osalla lääkkeistä lääkkeenoton ajoituksella ruokailuun nähden ei kuitenkaan ole merkitystä lääkkeen tehon kannalta. Lääke kannattaa ottaa ruokailun yhteydessä, jos näin voi estää haittavaikutuksia, esimerkiksi joidenkin antibioottien aiheuttamaa mahaärsytystä. 

Joitakin lääkkeitä käytetään ruokailuun liittyvien ongelmien hoitoon, jolloin niiden ottamisaika on tarkoin määritelty ruokailun suhteen. Esimerkiksi närästykseen käytetty sukralfaatti otetaan tuntia ennen ruokailua, mikäli närästys liittyy maha- tai pohjukaissuolihaavaan, ja tunti aterian jälkeen, mikäli närästys liittyy ruokatorvitulehdukseen. 

Lääkkeen ja ruokailun välistä suhdetta kuvataan monenlaisin termein 

Tyhjään vatsaan ottaminen voidaan varmistaa sillä, että lääke otetaan tunti ennen ruokailua, jolloin lääke ehtii imeytyä tyhjästä vatsasta ennen syöntiä. Jos lääke otetaan vasta syönnin jälkeen, se tulee ottaa 2–3 tuntia ruokailun jälkeen, jotta ruoka ehtii poistua mahalaukusta. 

Ennen ateriaa tarkoittaa sitä, että lääke otetaan noin 15–30 minuuttia ennen ateriaa. Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi diabeteslääkkeistä ateriainsuliinit. 

Aterian yhteydessä ohjeen noudattaminen tulee täytettyä, jos syö lääkkeenoton yhteydessä esimerkiksi voileivän. Välttämättä ei siis aina tarvita suurempaa ruokailua. 

Kuinka kauan otan lääkettä? 

Lääkityksen kesto riippuu sairaudesta, jota lääkkeellä hoidetaan. On tärkeää selvittää, voiko lääkityksen keston arvioida itse, onko lääke tarkoitettu käytettäväksi kuurina, kuinka pian lääkityksen voi lopettaa oireiden hävittyä vai onko kyseessä pitkäaikainen, jopa eliniän kestävä lääkehoito. 

  • Tarvittaessa otettavia lääkkeitä ovat esimerkiksi päänsärkyyn käytetyt tulehduskipulääkkeet. Jos tarvittaessa käytettäväksi tarkoitettua lääkettä joutuu käyttämään jatkuvasti, on syytä kääntyä lääkärin puoleen oireen arvioimiseksi. 
  • Kuureina käytetään tyypillisesti antibiootteja. 
  • Pitkäaikaislääkitys on tarkoitettu käytettäväksi koko sairauden ajan. Esimerkiksi diabetesta sairastavalla on käytössä eliniän kestävä insuliinihoito. 

Tarvittaessa otettavia lääkkeitä käytetään tilapäisesti, ja usein yksi lääkeannos riittää oireen lievittämiseen, esimerkiksi päänsärkyyn otettu kipulääke. On myös olemassa tarvittaessa otettavia lääkkeitä, joita täytyy käyttää tietyn pituinen ajanjakso tarvittavan tehon saavuttamiseksi. Esimerkiksi osa närästyslääkkeistä vaatii tehokkaan vaikutuksen saavuttamiseksi hoitojakson, joka kestää yleensä vähintään viikon. Suositeltu hoidon kesto on kerrottu lääkkeiden pakkausselosteessa. Usein myös lääkäri antaa ohjeita hoitojakson pituudesta. Käytettäessä lääkettä tarvittaessa on huomioitava lääkkeen maksimivuorokausiannos, jota ei saa ylittää. 

Tyypillisiä kuureina otettavia lääkkeitä ovat antibiootit. Lääkekuuri tarkoittaa sitä, että esimerkiksi antibiootti on otettava loppuun asti. Lääkäri onkin usein merkinnyt reseptin ohjeeseen ”kuuri loppuun” -sanat tätä korostamaan. Antibioottikuurin kesken jättäminen saattaa aiheuttaa sen, että osa bakteereista jää eloon eikä tuhoudukaan. Tällöin vaarana on myös antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien kehittyminen. 

Lääkityksen tarve ei välttämättä lopu, vaikka oireet helpottavatkin. Tällainen sairaus on esimerkiksi masennus, jonka lääkehoito helpottaa oloa muutaman viikon käytön jälkeen. Hoitoa on kuitenkin jatkettava lääkärin kanssa sovitun hoitojakson ajan, sillä lääkityksen keskeyttäminen johtaa helposti masennuksen uusiutumiseen. Toisaalta on tärkeää, että lyhytaikaiseksi tarkoitettua hoitoa ei jatketa liian pitkään, sillä lääkkeiden ylikäytöstä voi aiheutua lääkkeestä riippuen lieviä tai vakavampia haittavaikutuksia, tai elimistön tottumista lääkkeeseen. Esimerkiksi tilapäiseen käyttöön tarkoitettujen unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö voi johtaa riippuvuuteen. 

Pitkäaikaislääkitykset on tarkoitettu otettavaksi niin kauan kuin sairaus on olemassa. Pitkäaikaislääkitystä vaativia sairauksia ovat esimerkiksi astma ja kohonnut verenpaine. Pitkäaikaiseksi tarkoitettujen lääkkeiden käyttöä ei tulisi lopettaa omatoimisesti keskustelematta lääkärin kanssa, sillä joidenkin lääkkeiden käytön yhtäkkinen lopettaminen voi johtaa sairauden pahentumiseen. Joskus elämäntapamuutokset auttavat hoidon tavoitteen saavuttamisessa, jopa niin paljon, että pitkäaikaisen lääkityksen lopettaminen voi tulla kyseeseen. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun kohonnutta verenpainetta sairastava henkilö laihduttaa ja verenpaine laskee sen ansiosta normaalille tasolle. 

Mitä muita asioita minun pitää ottaa huomioon lääkettä käyttäessäni?  

Joidenkin lääkkeiden käyttöön liittyy vielä erityisiä huomioon otettavia seikkoja. 

  • Pakkausselosteessa mainitaan, jos lääkkeen käyttöön liittyy jotakin erityistä. 
  • Kaikkien lääkkeiden kanssa ei voi esimerkiksi käyttää maitotuotteita tai oleskella auringossa. 

Yleensä lisäohjeita annetaan silloin, kun jollakin toimintatavalla voidaan saada aikaiseksi parempi teho tai välttyä haittavaikutuksilta. Tällaisia asioita voivat esimerkiksi olla maidon välttäminen tai lääkkeen yhteisvaikutukset muun muassa alkoholin tai muiden lääkkeiden kanssa. Myös aurinko ja jotkut lääkkeet voivat yhdessä aiheuttaa haittavaikutuksia, yleensä ihon palamisherkkyyttä. Lisäksi kannattaa selvittää, mitä pitää tehdä, jos unohtaa ottaa lääkkeensä. 

Takaisin sivun alkuun