Epilepsia

Epilepsia on aivotoiminnan häiriö, joka johtuu poikkeuksellisesta aivosähkötoiminnasta. Syitä epilepsian taustalla voivat olla esimerkiksi geneettiset syyt, aivojen kehityshäiriöt, kasvaimet ja aivovammat tai -tulehdukset. Epilepsia ilmenee kohtauksina, joiden esiintymistiheys vaihtelee. Joillakin kohtauksia voi olla päivittäin, toisilla kohtaus voi tulla vain muutaman kerran koko elämän aikana.

Oireet

Tavallisimpia epileptisen kohtauksen oireita ovat tajunnan häiriöt, kouristelu tai lihasnykäykset, aistielämykset tai käyttäytymisen muutokset. Joillakin oireet voivat ilmetä pelkästään tietyn raajan nykimisenä, pistelynä tai puutumisena. Myös erilaisten liikkeiden toistaminen (esim. nieleskely tai hypistely) voi kuulua oirekuvaan. 

Epilepsiakohtauksen kesto voi vaihdella muutamasta sekunnista useisiin minuutteihin. Yleensä epileptinen kohtaus haittaa tavanomaista toimintakykyä, mutta oireet voivat olla myös niin lieviä, ettei ulkopuolinen havaitse niitä lainkaan. Epilepsiakohtausten oireisto voi siten olla hyvin erilainen eri yksilöillä ja samallakin henkilöllä voi olla useita erityyppisiä kohtauksia. 

Hoito

Epilepsia vaatii aina lääkärin hoitoa. Hoidon tavoitteena on mahdollisimman hyvä kohtaustasapaino ilman merkittäviä haittavaikutuksia. Etenkin lasten epilepsian hoidon tavoitteena on aina myös oppimiskyvyn ja kaikin puolin normaalin kehityksen turvaaminen. 

Hoidossa ensisijalla ovat lääkärin määräämät suun kautta otettavat lääkkeet. Lääkehoito on säännöllistä ja pitkäaikaista. Vaikeahoitoisesta epilepsiasta puhutaan, kun kohtaukset jatkuvat lääkehoidosta huolimatta. Tällöin voidaan harkita myös kirurgisen hoidon mahdollisuutta.  

Säännölliset elämäntavat, kuten riittävä lepo ja liikunta, edistävät epilepsiaa sairastavan henkilön hyvinvointia. 

Erityishuomioita opettajille

Opettajan on tärkeää keskustella vanhempien kanssa, minkälaisia lapsen epilepsiakohtaukset ovat ja miten niissä tilanteissa pitää toimia. Jos ensiapuna käytetään kohtauslääkettä, on hyvä sopia, säilyttääkö sitä lapsi vai opettaja. Tarvittaessa jollakin koulun työntekijällä on hyvä olla valmius antaa ensiapulääkitys, erityisesti jos terveydenhoitaja ei ole aina paikalla. Koulusta tulee löytyä lääkehoitosuunnitelma osana koulun opiskeluhuoltosuunnitelmaa. 

Vanhempien kanssa kannattaa keskustella myös siitä, otetaanko lapsen sairaus luokassa esille, jotta luokkatoverit osaisivat suhtautua hänen sairauteensa asiallisesti. Koulussa saattaa myös tulla tilanteita, jolloin luokkakavereidenkin on syytä tietää, miten toimia kohtauksen sattuessa. 

Murrosiässä epilepsian hoitotasapaino saattaa heiketä ja hoitoa saatetaan joutua arvioimaan uudelleen. Lisäksi liika valvominen tai alkoholikokeilut voivat herkistää kohtauksille.

Takaisin sivun alkuun