Lisää luuta

Luiden pituuskasvu on murrosiässä nopeimmillaan, tytöillä 11–13 vuoden iässä, pojilla 13–17 vuoden iässä. Luumassan huippu saavutetaan noin 20 vuoden ikään mennessä. Perimä vaikuttaa luuntiheyteen noin 80 %, mutta myös hormonitoiminta, terveellinen ravitsemus, monipuolinen liikkuminen ja fyysinen kuormitus vaikuttavat osaltaan luun tiheyteen.

Luusto tarvitsee kehittyäkseen kuormitusta. Murrosiässä harrastetulla liikunnalla on suuri merkitys vahvan luuston muodostumiselle. Liikunnan vaikutus luun vahvistumiseen voi olla jopa kaksinkertainen, jos liikunta aloitetaan kasvuiässä verrattuna myöhemmällä iällä aloitettuun harjoitteluun. Murrosiän fyysinen passiivisuus voi puolestaan johtaa siihen, että luusto ei saavuta parasta mahdollista lujuuttaan.

Luustoa kehittävä liikunta on monipuolista ja sisältää voimakkaita ja nopeita iskuja, tärähdyksiä, kiertoja ja vääntöjä. Tehokasta luuliikuntaa ovat erilaiset pallopelit ja hypyt muun liikunnan yhteydessä tai leikeissä. Suositeltava hyppyjen määrä päivässä on 50–100. Määrän voi kerryttää useassa osassa päivän aikana.

Liikunta vaikuttaa myönteisesti vain niihin luuston osiin, joihin kuormitus suoranaisesti kohdistuu. Vahvan luuston kannalta liikunnan tulisi olla hyvin monipuolista ja kehon eri osia kuormittavaa. Liikunta murrosiässä ei vaikuta negatiivisesti pituuskasvuun, kunhan ravitsemus on kunnossa ja harjoittelu ei ole niin kovaa, että luun kasvutumakkeet vaurioituisivat. Luiden pituuskasvu tapahtuu apofyyseissä eli kasvurustoissa. Niiden rakenne on herkkä esimerkiksi kovatehoisille hyppelyille ja voimaharjoitteille. Kasvupyrähdysvaiheen kova ja yksipuolinen kuormitus voi aiheuttaa apofysiittejä eli luutumisalueen kiputiloja. Kasvavalla lapsella esiintyvät sääriluun yläosan, kantapään tai alaselän kipuilut voivat olla merkkinä rasitusvammasta, jolloin tulisi hakeutua asiantuntijan vastaanotolle oireilun tarkempaa selvittelyä varten.