Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat

Lastenreuma eli lapsen idiopaattinen artriitti on suhteellisen harvinainen sairaus. Selkäkivut yleistyvät iän myötä. Säännöllinen tupakointi ja hyvin vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat yhteydessä selkäkipuihin. Toisaalta myös intensiivinen kilpaurheilutoiminta lisää nuorten selkäkipujen ja selän loukkaantumisen riskiä. Lue lisää lastenreumasta tai selkäkivuista!

Lastenreuma

Lastenreuma eli lapsen idiopaattinen artriitti on alle 16-vuotiaana sairastuneen lapsen tai nuoren niveltulehdus, joka on kestänyt vähintään kuusi viikkoa ja jonka syytä ei tunneta. Se on suhteellisen harvinainen sairaus, arviolta 140–160 lasta Suomessa sairastuu siihen vuosittain. 

Oireet

• aamujäykkyys ja ontuminen, 
• nivelen turvotus ja kipu, 
• lapsi muuttaa raajan, esim. käden käyttötapaa, tai 
• lapsi on yleisesti kärttyinen kivun vuoksi.
• Yleisoireinen lastenreuma: korkea sahaava kuume ja paikkaa vaihtava hento punatäpläinen ihottuma

Hoito

Lastenreuma vaatii aina lääkärin hoitoa. Hoidolla pyritään turvaamaan lapsen normaali kasvu ja toimintakyky sekä estämään nivelten virheasennot ja vaurioituminen. Hoito räätälöidään kullekin lapselle yksilöllisesti ja siihen vaikuttaa taudin vaikeusaste. Hoidon kulmakivenä on lääkehoito. Lastenreumaan on olemassa useita erilaisia lääkkeitä, joita voidaan käyttää yhdistelmähoitona tai yksittäin. 

Fysioterapialla ylläpidetään nivelten toimintakykyä ja liikkuvuutta. Liikunta on myös tärkeä osa hoitoa. Liikuntalajeista lapsireumaatikolle sopivat lajit, joissa niveliin ei kohdistu suurta kuormitusta. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi uinti ja pyöräily.

Erityishuomioita opettajille

Tulehduksen aktiivisessa vaiheessa lapsen liikkuminen saattaa olla rajoittunutta ja se saattaa tehdä kipeää. Opettajan on hyvä ottaa tämä huomioon esimerkiksi liikuntatuntien aikana.

 

Selkäkipu

Selkäkivut yleistyvät iän myötä. Lanneselän kipua esiintyy harvoin alle 10-vuotiailla mutta 17-vuotiaista 70% on kärsinyt selkäkivusta. Neljäsosa 12−18-vuotiaista kärsii toistuvasta selkäkivusta ja joka kymmenennellä nuorista selkäkipu on kroonista eli jatkuvaa. Säännöllinen tupakointi ja hyvin vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat yhteydessä selkäkipuihin. Lisäksi selkäkivut ovat yhteydessä selkärangan alentuneeseen liikkuvuuteen ja huonoon vartalon lihaskestävyyteen. Toisaalta myös intensiivinen kilpaurheilutoiminta lisää nuorten selkäkipujen ja selän loukkaantumisen riskiä. 

Oireet 

Selkäkipua valittava lapsi tulee ohjata lääkärin vastaanotolle, koska selkäkivun taustalta voi löytyä vakava yleissairaus. Mikäli lisäksi esiintyy alaraajojen voimaheikkoutta, tuntohäiriötä, tai suolen tai rakon toiminnan häiriö, tulee lääkäriin hakeutua välittömästi.  

Selkäkivun taustalla pystytään harvoin osoittamaan tarkkaa kudosvauriota, siihen vaikuttavat fyysisten tekijöiden lisäksi mm. psykologiset, sosiaaliset ja elämäntapaan liittyvät tekijät. Selkä kestää hyvin suurtakin kuormitusta, kun vartaloa tuetaan tehokkaasti keskivartalon lihaksilla. Vahvat lihakset yksinään eivät kuitenkaan estä selkävammojen ja kivun syntymistä, tarvitaan myös taitoa selän asentojen ja liikkeiden hyvään hallintaan.  

Kipu voi olla seurausta kudosten vauriosta, joka on alkanut esimerkiksi nostotilanteessa. Kipu aiheuttaa vaikeuksia liikkeiden hallinnassa. Kipu voi pitkittyessään aiheuttaa kierteen, joka hankaloittaa jokapäiväistä elämää. Selkävaivoja potenut tietää, että monet päivittäiset toimet pitää opetella tekemään uudella, selälle sopivalla tavalla. 

Ehkäisy ja hoito 

Vartalon vahvat ja joustavat lihakset ovat tärkeitä selän tukemisessa. Tärkeintä on, ettei päästä selkää pyöristymään taaksepäin ja käyttää vatsa- ja selkälihaksia alaselän tukemiseen. 

Tilanteita, joissa alaselän vammariski on korkea: 

• huonot istumisasennot 
• raskaiden taakkojen nostelu 
• huonossa alaselän asennossa tehdyt raskaat työt 
• alaselän liiallinen pyöristyminen kevyissäkin toimissa (esim. käsien pesu)
• väärät tekniikat kuntosalilla