Diabetes

Diabetes jaetaan kahteen päätyyppiin, joista lapsilla on pääasiassa tyypin 1 eli insuliininpuutosdiabetesta. Tyypin 2 diabetesta esiintyy yleensä aikuisiässä, mutta se saattaa yleistyä myös kouluikäisillä lihomisen seurauksena. Nykyisin tunnetaan myös muita diabetestyyppejä. 

Diabetes on pitkäaikaissairaus, joka vaatii päivittäistä omahoitoa. Diabeteksessa haima ei tuota insuliinia tarpeeksi tai ollenkaan tai insuliini vaikuttaa elimistössä puutteellisesti. 

Oireet 

Yleisimpiä oireita tyypin 1 diabeteksen puhkeamisvaiheessa ovat jano, tiheävirtsaisuus ja laihtuminen. 

Hoito 

Diabetes vaatii aina lääkärin hoitoa. Hoidon tavoitteena on, että veren sokeripitoisuus on niin lähellä normaalia kuin mahdollista. Hyvä hoitotasapaino vähentää liitännäissairauksien (silmänpohjamuutokset, munuaisvaurio, hermovaurio) ilmaantumista. Diabetes altistaa myös sydän- ja verisuonisairauksille. 

Tyypin 1 diabetesta hoidetaan insuliinilla, jota annetaan pistoksina tai insuliinipumpun kautta ihonalaiseen kudokseen. Näin korvataan elimistön omaa insuliinin tuotantoa. Diabeetikko joutuu mittaamaan verensokeriaan useita kertoja päivässä. Mittaukset voidaan tehdä sormenpäästä otettavalla verinäytteellä tai ihonalaisen sensorin ja lukulaitteen avulla. Joillakin diabeetikoilla voi olla käytössä sensorointilaite, joka lähettää verensokeritietoja päätelaitteeseen automaattisesti 1-5 minuutin välein. Verensokeripitoisuuden ja nautitun ruuan määrän perusteella määritellään tarvittava insuliinimäärä. Myös esimerkiksi liikunta ja muu rasitus voivat muuttaa tarvittavan insuliinin määrää. Tarvittavat insuliinimäärät ovatkin aina yksilöllisiä. 

Diabeetikot eivät tarvitse erityisruokavaliota. Heitä neuvotaan syömään terveellisesti, vähärasvaista, vähäsuolaista ja vähäsokerista ruokaa, joka sisältää runsaasti kuituja. Diabeetikon on myös tärkeä liikkua säännöllisesti ja olla tupakoimatta. Alkoholin käyttö on syytä rajata kohtuuteen. Humalahakuinen alkoholin käyttö voi aiheuttaa diabeetikolle hengenvaarallisen tilanteen, koska krapulavaiheessa verensokeri voi laskea vaarallisen alas. Humalatila voi estää matalan verensokerin tunnistamista tai matala verensokeri voidaan tulkita humalatilaksi. 

Ensiapuohjeita 

Joskus diabeetikon verensokeri laskee liian matalaksi (hypoglykemia). Syynä voi olla aterian poisjäänti tai viivästyminen, liian suuri insuliiniannos, rasittava liikunta, johon ei ole varauduttu riittävällä ruokamäärällä, tai alkoholin käyttö. Pahimmillaan tila voi johtaa tajunnan menetykseen ja pitkään jatkuneena aivovaurioon ja kuolemaan. 

Yleisimpiä oireita hypoglykemiassa ovat heikotus, hikoilu, vapina, kalpeus, näön hämärtyminen, kaksoiskuvat, horjuva liikkuminen sekä poikkeava käytös, kuten ärtyisyys, levottomuus ja epäselvä puhe. Jos diabeetikko on tajuissaan, hänelle on annettava jotakin sokeripitoista, kuten juoksevaa hunajaa, sokeripaloja, täysmehua tai suklaata. Jos oireet eivät häviä 10 minuutissa, on syötävä lisää. Jos diabeetikko on menettänyt tajuntansa, on hänen saatava välittömästi sairaalahoitoa. 

Liikunta ja diabetes

Liikunta ja tyypin 1 diabeetikko 

Kun hoitotasapaino on kunnossa, tyypin 1 diabeetikko voi harrastaa liki kaikkea liikuntaa mitä muutkin. Jos diabeetikko on epävarma jonkin harrastuksen sopivuudesta tai diabetes on aiheuttanut elinmuutoksia, kannattaa asiasta keskustella erikseen hoitavan lääkärin kanssa. Useimmat lääkärit eivät suosittele laitesukellusta tai laskuvarjohyppyä hypoglykemiariskin eli liian alhaisen verensokeripitoisuusmahdollisuuden vuoksi. 

Liikunta lisää elimistön insuliiniherkkyyttä ja laskee verensokeria. Liikunnan verensokeria laskeva vaikutus näkyy usein tunteja liikuntasuorituksen päättymisestä, kun elimistö täyttää vielä sokerivarastojaan. Verensokerin liiallisen laskun voi estää vähentämällä insuliiniannosta tai nauttimalla hiilihydraattipitoista ruokaa tai välipalan ennen liikuntaa, tarvittaessa myös sen aikana ja/tai jälkeen. Usein on myös hyvä vähentää yöllä vaikuttavan insuliinin määrää liikuntapäivinä. 

Lue lisää Liikunta ja tyypin 1 diabetes

Erityishuomioita opettajille

Lasten omatoimisuus diabeteksen hoidossa vaihtelee. Yleensä lapsi opetetaan mahdollisimman varhain huolehtimaan itse sairautensa hoidosta. Vanhempien kanssa on hyvä sopia, mikä rooli opettajalla ja muulla koulun henkilöstöllä on lapsen diabeteksen tarkkailussa ja hoidossa. Tukena kannattaa käyttää sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemaa “Toimintamalli diabetesta sairastavan lapsen koulupäivän aikaisesta hoidosta” -julkaisua. Julkaisusta löytyy suunnittelulomake toimintatapojen sopimiseksi. Koulusta tulee löytyä myös lääkehoitosuunnitelma osana koulun opiskeluhuoltosuunnitelmaa. 

Vanhempien kanssa kannattaa keskustella myös siitä, otetaanko lapsen sairaus esille luokassa, jotta luokkatoverit osaisivat suhtautua hänen sairauteensa asiallisesti eivätkä ihmettelisi lääkkeenottoa. Joskus koulussa saattaa tulla tilanteita, jolloin luokkakavereiden on syytä tietää, kuinka heidän tulee toimia, jos lapsella ilmenee verensokerin laskusta johtuvaa poikkeavaa käytöstä. 

Murrosikä voi olla diabeetikoille vaikeaa aikaa. Usein hoitotasapainoa joudutaan silloin hakemaan uudelleen. Lisäksi nuori ei halua erottua muista ja saattaa sen vuoksi laiminlyödä diabeteksen hoidon, esim. insuliinin pistämisen. Myös alkoholikokeilut voivat aiheuttaa ongelmia.