Liikuntavammat

Liikkuessa voi sattua tapaturmia ja vammoja. Onneksi liikuntavammat eivät yleensä ole vakavia. Tapaturmia voi ehkäistä monin keinoin ennakkoon varautumalla ja fiksusti toimimalla. Katso oheinen animaatio liikuntatapaturmien ehkäisemisestä ja hoidosta:

TEKOn tietoisku liikkumisen turvallisuudesta, liikuntatapaturmien ehkäisystä ja hoidosta (2 min).

Kunnollisella lämmittelyllä ja loppuverryttelyllä voidaan ehkäistä tehokkaasti vammoja. Asianmukaiset varusteet ovat myös tärkeitä. Hyvästä lihashuollosta huolimatta nilkka saattaa joskus nyrjähtää tai polvi mennä sijoiltaan.

Liikuntavammat voidaan jakaa äkillisiin tapaturmiin (nopea kudoksen vaurioituminen) ja rasitusvammoihin (vähitellen tapahtunut kudosmuutos).

Äkillisiä tapaturmia ovat

• nivelsidevammat – venähdykset ja nyrjähdykset
• lihasvammat – repeämät, krampit ja ruhjeet
• murtumat.

Äkillisiä tapaturmia aiheuttavat usein

• kaatumiset
• putoamiset
• nopeat suunnanmuutokset
• kiihdytykset
• jarrutukset.

Rasitusvammoja ovat

• penikkatauti, eli säären alueen kiputila
• rasitusmurtumat
• selkävaivat.

Rasitusvammoja aiheuttavat mm.

• liiallinen tai yksipuolinen harjoittelu
• liian nopea harjoittelun lisääminen
• puutteellinen palautumisaika ja lihashuolto (ei malteta levätä, liikutaan liian kovilla tehoilla)
• vääränlaiset varusteet (huonosti iskua vaimentavat jalkineet)
• vaikeat olosuhteet (esim. kylmä sää tai alustan liukkaus)
• suoritus- tai tekniikkavirhe
• puutteellinen energian- tai nesteensaanti.